Vaikutelmia uudesta kaukoputkesta

Vaihdoin alkukesästä työpaikkaa, ja pitämättä jääneet lomat vaihtuivat hetkellisesti rahaksi tilille. Raha kuitenkin karkasi pian saksalaiselle Teleskop Servicelle ostettuani heiltä Boren-Simonin 8″ f/2,8 PowerNewt -astrografin. Olen jo pidempään kaivannut valovoimaista kuvauskaukoputkea, ja keväällä hankinkin Celestronin C8 -kaukoputken haaveenani käyttää Hyperstaria sen kanssa. Lopulta tulin kuitenkin järkiini ja luovuin Hyperstar-toiveista. Hyperstarin älyttömän valovoiman hintana on tukku vaikeuksia, joiden kanssa en ole valmis painimaan. Hyperstarin kanssa ei voi käyttää filtteripyörää, fokusointi pitää tehdä pääpeiliä säätämällä, kalibrointikuvien ottaminen on vaikeaa koska kamera on optiikan etupuolella ja kamera pitäisi optimitapauksessa olla kapeampi kuin apupeili. Uhraamalla yhden aukon verran valovoimaa näistä kaikista ongelmista pääsi eroon, ja hinta pysyi jotakuinkin samana. Päädyin siis myymään Celestronin ja hankkimaan PowerNewtin.

Kaukoputken testailua sisätiloissa.

Kaukoputken testailua sisätiloissa.

Kaukoputkella on jonkin verran eroja Boren-Simonin suoraan myymään alkuperäiseen astrografiin. Putken materiaali on vaihdettu hiilikuituiseksi lämpölaajenemisen ja painon vähentämiseksi, ja tarkennuslaite on vaihdettu matalampaan Baaderin Steeltrack -malliin. Myös apupeilin kokoa on kasvatettu. Astrografi koostuu 8″ f/4 newton-peilikaukoputkesta ja ASA:n valmistamasta 2Korrr-komakorjaimesta/polttovälinlyhentäjästä. Näin kaukoputkesta on saatu erittäin valovoimainen f/2,8. Tällä aukkosuhteella kaukoputken polttoväli on noin 570 millimetriä.

ASA-2Korrr-komakorjain/polttovälinlyhennin

ASA-2Korrr-komakorjain/polttovälinlyhennin

ASA:n valmistama korjausoptiikka on suuri ja vaikuttavan näköinen kapistus. Kaukoputkenpuoleisessa päässä on hyvin ulkoneva lasielementti, joka on erittäin naarmutusaltis. Korrektorin ja kamerakennon välinen etäisyys pitää säätää erittäin tarkasti kohdalleen, jotta korjaus toimii niin kuin pitää. Tarkka säätäminen on mahdollista käytännössä vain kentällä, selkeän taivaan alla.

PowerNewtin aukkosuhde f/2,8 vaatii hyvin tarkkaa kollimointia, ja sainkin Kuosmasen Antilta lainaan Catseyen valmistamat kollimointitarvikkeet. Kollimointi sujui näillä sen verran kivuttomasti ja tarkasti, että välineet pitänee jossain kohtaa hankkia omaksikin. Catseyen tuotteet ovat vain harmillisen hintavia niiden yksinkertaisuuteen nähden.

Nykyisellä Atik 314L+ -kamerallani otettujen 1,5 megapikselin kuvien pienuus on herättänyt halun hankkia kookkaampi kamera. Alunperin olikin tarkoituksena ostaa kaukoputken kanssa yhdessä myös uusi CCD-kamera, mutta budjetti ei kuitenkaan venynyt riittävästi. Näillä näkymin uuden kameran hankinta jää ensi kesään.

Viime kaudesta viisastuneena päätin, että tekisin kuvauskaluston johdotukset tällä kertaa kunnolla. Viime talvena jouduin usein metsästämään irronneita tai huonosti kiinni olevia johtoja pakkasella pimeässä. Varsinkin barreli- ja tupakansytytinliittimet aiheuttivat välillä päänvaivaa. Tilasin PowerWerxiltä PowerPole-liittimiä ja Rigrunner-jakorasian, joilla saan ainakin virtajohdot kunnollisiksi. Normaalit kaapelit tuppaavat jäykistymään kylmässä, joten käytän sähköjohtoihin Bilteman silikonikaapelia, joka pysyy notkeana pakkasellakin. Tulin hankkineeksi myös kertaluokkaa järeämmän USB-hubin, jolle voi suoraan syöttää 12V tasasähköä. Silikonisia USB-johtoja kun vielä jostain löytäisi.

Astronomisen pimeän alkamiseen Etelä-Suomessa on enää kuukausi aikaa. Ensimmäisten pimeiden aikaan kuvauskalusto on toivottavasti jo Komakalliolla valmiudessa. Tällaisten kalustohankintojen jälkeen voi toisaalta olla varma, että koko talvesta tulee erittäin pilvinen… Toivottavasti ei kuitenkaan!

Talven kuulumisia

Alkutalven pilvisten kelien aikana ei blogiin ole ollut juuri kirjoitettavaa, mutta lopputalvena selkeät ilmat ovat hellineet Etelä-Suomea. Valitettavasti viime uudenkuun aikoihin yöt olivat kylmiä, lämpötilat olivat monena yönä -20°C kylmemmällä puolella, ja kylmyys alkoi olla vähän liikaa niin kuvaajalle kuin kalustollekin. Nyt kelit ovat kuitenkin lämmenneet hieman, ja tulevina öinä toivottavasti päästään taas nauttimaan kuuttomista selkeistä. Loppukesästä remontoitu havaintosuoja on palvellut talven aikana mainiosti, eikä kopin avaaminen ole kertaakaan vaatinut suuria lumitöitä. Eniten lumenluontia on tuottanut polun tekeminen parkkipaikalta kopin luo.

Yltä löytyvät AstroBin-linkit kaikkiin talven aikana valmistuneisiin otoksiin. Lukumäärällisesti kuvia ei ole päässyt kertymään kovin montaa. Orionin kaasusumun M42 erikoiset värit pääsivät yllättämään, ja myöhemmin paljastuikin, että jonkinlainen softahäiriö oli onnistunut sekoittamaan filtteripyörän toiminnan ja vihreään värikanavaan oli päässyt lipeämään muutama punaisella filtterillä kuvattu kuva. Teknisesti kuvan värit eivät siis aivan vastaa todellisuutta. Kuvan väreistä on kuitenkin tullut paljon positiivista palautetta, enkä sitten ole lähtenyt asiaa korjaamaan.

Ensimmäistä kautta käytössäni oleva Atik 314L+ -kamera ei ole ollut pettymys. Kamera on herkkä ja erittäin kohinaton. Olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan suurempaa kennoa. Atikissa oleva Sony ICX285AL -kenno tuottaa vain 1392×1040-kokoisia kuvia. Jos tasan samanlaista kameraa saisi muutaman pykälän isommalla kennolla järkihintaan, olisin erittäin tyytyväinen. Kennon pienuuden takia olen harkinnut kesällä investointia isompaan kameraan, mahdollisesti KAF-8300-kennoiseen Atik 383L+.

Alkuviikosta tartuin halpaan tarjoukseen ja ostin Celestron C8 -kaukoputken, joka on saanut minut punnitsemaan kesän hankintoja uudestaan. Harkinnassa ovat joko kuvaus off-axis-guiderin ja f/6,3-polttovälinlyhentäjän kanssa tai Starizona HyperStarin osto. HyperStar tekisi kaukoputkesta erittäin valovoimaisen, ja polttoväli pysyisi suurinpiirtein samana kuin tähän asti TS 65mm Quadrupletin kanssa. Kameran sijoittaminen kaukoputken etuosaan tuottaa kuitenkin monenmoisia haasteita. Flättikuvien ottamista pitää vähän miettiä uudelleen, ja tämänhetkinen kamerani peittää ainakin osan apertuurista. Vaihtoehtoja täytyy punnita, rahaa ei riitä ihan kaikkeen kivaan kerralla. Quadrupletilla kuvaamista en todennäköisesti kuitenkaan jatka. Hinta-laatu-suhteeltaan putki on erinomainen, mutta piirtoon en ole ollut täysin tyytyväinen.

Syvän taivaan kohteiden lisäksi talven tähtitaivaalla on nähty muitakin ilmiöitä. Komeetta C/2011 L4 (PANSTARRS) on koristanut iltataivasta viimeiset pari viikkoa. Komeetta oli aluksi nähtävissä vain lyhyen aikaa auringonlaskun jälkeen hämärätaivaalla, mutta nyt komeetta on jo etääntynyt auringosta ja se on mahdollista nähdä hieman pimeäpää taustaa vasten. Samalla komeetta on valitettavasti jo himmentynyt. Parhaimmillaan komeetan näki paljainkin silmin! Syksyn mahdollista superkomeettaa C/2012 S1 (ISON) odotellessa.

Komeetta C/2011 L4 (PANSTARRS).

Komeetta C/2011 L4 (PANSTARRS).

Talvitaivaalla on nähty myös revontulia jopa Etelä-Suomessa asti! 17.3.2013 nähtiin koko maassa upea revontulimyrsky, josta kertyi Ursalle valtavasti havaintoja. Revontulet sattuivat sopivasti ajanjaksolle, jolloin iltataivasta tähyili moni komeetanmetsästäjä. Illan revontulikuvat löytyvät kuvagalleriastani.

Revontulia Helsingin Laajalahdella 17.3.2013.

Revontulia Helsingin Laajalahdella 17.3.2013.

Pitkästä pilvisestä jaksosta ja valokuvien vähästä määrästä huolimatta talvi on ollut ihan antoisa. Komeetta ja revontulet ovat herättäneet uutta kiinnostusta mm. maisematähtikuvaamista kohtaan. Toivotaan, että vielä talven viimeiset pimeät yöt päästään käyttämään tehokkaasti hyväksi ja havaintoja tulee tehtyä paljon.

Uusi havaintosuoja ja kauden avaus

Komakallion havaintosuojalle tehty muunnosprojekti on viimein saatu päätökseen ja kuvaussysteemi on saanut ensivalonsa. Rakennusprojektin valmistuminen kesti lopulta pidempään kuin oli suunniteltu, pitkälti kiireiden ja huonon sään vuoksi, mutta osittain myös allekirjoittaneen laiskuuden takia. Projektissa olivat merkittävänä apuna ainakin Antti Kuntsi, Kaj Wikstedt, Mika Luostarinen ja Markku af Heurlin, satunnaisena apuna myös muutama muu. Tässä on vielä muistutukseksi kuva havaintosuojasta ennen muunnosta:

Havaintosuoja ennen muunnosprojektia. Kuva: Lauri Kangas

Aluksi harkittiin koko kopin tekemistä uudelleen, mutta suunnitelma hylättiin nopeasti. Koko vanha havaintosuoja olisi mennyt hukkaan ja uuden rakentaminen olisi vaatinut huomattavasti enemmän työtä ja osaamista. Lopulta olemassaolevasta kopista poistettiin pyörät ja koppi katkaistiin sirkkelillä. Alaosa kiinnitettiin paikoilleen alustalle ja alaosaan kiinnitettiin pitkät kiskopuut. Filmivanerialustaa purettiin sen verran, että kiskopuut saatiin tuettua vanhoille pilariharkoille jotka ennen tukivat alustan takaosaa.

Havaintosuojan yläosan tukipuihin tehtiin upotukset, joihin saatiin suuret kuulalaakerit. Alunperin ajatuksena oli laittaa laakereita yhteensä kahdeksan, mutta päädyimme lopulta laittamaan näitä vain neljä. Neljä on osoittautunut näin myöhemmässä käytössä täysin riittäväksi lukumääräksi.

Havaintosuojan yläosan kuulalaakerit

Lähikuva kuulalaakerista

Kiskopuihin kiinnitettiin alumiinilattaa, jota vasten laakerit rullaavat sulavasti. Alumiinikiskoihin tehtiin pylväsporalla reiät ja upotukset, jotta kiinnitysruuvit eivät estä laakerien rullaamista. Alumiinikiskojen alle laitettiin lisäksi polyuretaaniliimaa.

Alumiinikiskot

Kun kiskot ja kuulalaakerit olivat valmiina, yläosa nostettiin paikoilleen. Yläosaan kiinnitettiin ohjauslaakerit, jotka estävät sen putoamisen kiskoilta. Yläosa kiinnitetään paikoilleen salvoilla. Ovi katkaistiin sirkkelillä ja jäljellejääneet raot peitettiin filmivanerilla. Lopuksi paljaat puuosat vielä maalattiin ja kopin sisäpinnat käsiteltiin puunsuoja-aineella.

Havaintosuoja käyttövalmiina

Parin viikon seurannan aikana havaintosuoja on osoittautunut varsin toimivaksi, ja aikaa säästyy valtavasti kun kuvauskamppeita ei tarvitse kasata ja purkaa joka kerta uudestaan.

Valitsin ensimmäiseksi kuvauskohteeksi vauvasumuksikin kutsutun IC1848:n ”pään” alueen. Valitettavasti ehdin saada vain yhden 20 minuutin valotuksen ennen kuin pilvet vyöryivät paikalle loppuyöksi.

IC1848 – Vauvasumu

Kuvauskalustona on tällä hetkellä Atik 314L+, Astronomikin LRGB-suotimet ja Ha-suodin, TS:n quadruplet-linssiputki ja EQ6-jalusta. Kuvaa on guidattu QHY5:llä ja etsinputkella, mutta ohjelmiston jumittelun vuoksi guidaus keskeytyi pari minuuttia ennen valotuksen loppua, joten tähdet ovat vähän viirumaisia.

Kirjoittelen myöhemmin lisää itse kuvaussetupistakin. Tällä hetkellä johdotus on vielä niin sekava, ettei siitä kehtaa valokuvia julkaista. Katsotaan uudemman kerran kun johdot on siistitty ja valoa on kerätty enemmänkin kuin 20 minuuttia. Hyvää havaintokauden alkua!

Valoisat kesäyöt

Pitkän hiljaiselon jälkeen totesin, että on taas aika kirjoittaa blogiin. Blogi ei ole siis vielä kuollut, levolla vain. Kesä alkoi ja tähtikuvauskausi on auttamatta ohi. Laitehankinnat eivät kuitenkaan ole lakanneet, vaan ostin Lauri Kankaalta sekä CCD-kameran että filtteripyörän odottamaan ensi kautta. Kamera on Atik 314L+ ja filtteripyörä Atikin viisipaikkainen USB-pyörä. Ostin myös Antti Kuosmaselta Astronomikin LRGB- ja Ha-suotimet.

Kirkkonummen Komakalliolla on kesän aikana tarkoitus muuntaa paikoiltaan liukuva havaintosuoja kiinteäksi siten, että vain suojan yläosa liikkuu kiskoja pitkin. Projektiin on siis otettu kovasti mallia Antti Kuntsin kaappikellosta. Komakalliolle asennetaan myös taivaskamera ja SQM-mittari talvea varten. Taivaskameralla voi sekä kotoa käsin että sisätiloista tarkkailla millainen pilvisyystilanne havaintopaikalla on.

Toivon mukaan kesällä saadaan myös kehitettyä AstroTortilla-avustinohjelmaa eteenpäin. Jo viime kaudella se osoittautui korvaamattomaksi avuksi jalustan napasuuntaamisessa ja kohteen etsimisessä.

Vaikka kesä on näennäistä hiljaiseloa tähtikuvauksen kannalta, täyttyy vuodenaika kaikenlaisista valmisteluaskareista seuraavaa tähtikuvauskautta silmälläpitäen. Kirjoittelen ehtiessäni lisää.

Mukavaa kesää!

Talven harvat selkeät kelit

Talvi on tähän asti ollut varsin pilvinen, enkä päässyt kuvaamaan mitään pidempiä rupeamia välillä marraskuu-tammikuu. Tänä aikana ehti kuitenkin tehdä kaikenlaisia laitesäätöjä ja -hankintoja. Jätin 200-millisen peiliputkeni kuvauskäytöstä, koska se osoittautui turhan raskaaksi HEQ5 Pro -jalustalle, ainakin ilman jatkuvia hienosäätöjä. Kaivoin naftaliineista Kirkkonummen Komeetan pienen linssiputken, Skywatcher ED80:n. Komeetta hankki talvella useaan putkeensa askelmoottorin fokusmoottoriksi ja nyt myös ED80 on motorisoitu.

Helmikuussa taivas aukesi uudenkuun aikoihin yhdeksi yöksi, ja lähdin Komakalliolle kuvaushommiin. Kuvasin alkuillan lähes puita viistävää heijastussumua M78 Orionissa ja sitten siirryin loppuyöksi Leijonan galaksikolmikkoon. Laitteet toimivat vallan mainiosti, eikä yö mennyt hukkaan.

Heijastussumu M78

M78:sta ehti kertyä valotusta vain noin 100 minuuttia. Tämä himmeä kohde olisi kaivannut vielä selkeästi enemmän valotusta, mutta matalalla sijaitsevat Orionin kohteet näkyvät varsin huonosti Kirkkonummen havaintopaikalle. Leijonan galaksikolmikosta sain kuitenkin valoa neljä ja puoli tuntia.

Leijonan galaksikolmikko eli M65, M66 ja NGC3628

Viime viikolla suuri korkeapaine alkoi asettua Suomen ylle ja siitä asti ollaankin saatu nauttia selkeistä öistä. Kävin sekä perjantai-lauantai-yönä että sunnuntai-maanantai-yönä Komakalliolla kuvaamassa ja valottelin pääasiassa vain yhtä kohdetta kaksi yötä. Valotusaikaa kertyi lopulta yhdeksän(!) ja puoli tuntia Ison Karhun galaksista M101.

Galaksi M101

Tänä viikonloppuna sää vaikuttaa olevan huonompi, mutta sääennusteet varovasti povaavat hyviä ilmoja myös ensi viikolle. Silloin kuukaan ei ole niin pahasti kiusaamassa taivaalla, ja valokuvaus pääsee toivottavasti jatkumaan.

Meteorikameran väsäilyä

Alkutalvi on ollut harmillisen pilvinen, ja edellinen kunnollinen havaintoyö onkin ollut marraskuun lopulla. Pilvisten päivien ja öiden ratoksi olen rakennellut meteorikameraa. Meteorikamera on herkkä valvontakamera, joka tietokoneen avustuksella kyttää taivasta meteorien ja muiden ilmiöiden varalta. Havaitessaan nopeaa liikettä tietokone tallentaa pätkän kamerasta tulevaa videota. Videota tallennetaan jatkuvasti keskusmuistissa olevaan rengaspuskuriin, jonka avulla talteen saadaan videota jo ajalta hieman ennen havaittua liikettä.

Meteorikamera toimintavalmiudessa

Omaan meteorikameraani käytin eBaysta tilattua puolituumaisella kennolla varustettua Watec 902H -kameraa ja  kiinalaista merkitöntä 3.5-8mm f/1.4 -halpisoptiikkaa. Kameran kotelo on tilattu Kauppasatamasta. Kotelon kiinnitys parvekelautaan on tehty Panu Lahtisen ja Lauri Kankaan mallin mukaisesti Clas Ohlsonilta ostetuilla neodym-magneeteilla. Kiinnitin neljä magneettia palaan naulauspeltiä, johon kiinnitin DealExtremestä ostetun halvan kuulapään. Kuulapään kyytiin sai kameran koteloineen.

Lähikuva meteorikamerasta

Kameran johdot täytyi askarrella itse, jotta ne sai vedettyä kotelon läpiviennistä. Kamera syö 12V sähköä barreliliittimellä ja videodataa varten kamerassa on RCA-liitin. Myös BNC-liitin on yleinen monissa valvontakameroissa.

Kamera on ollut päällä kaikkina vähänkään selkeinä (ja välillä pilvisinäkin) öinä 20.12. lähtien. Noin kolmen viikon aikana kennolle on tarttunut jo lähes 30 meteoria.

21.12.2011 havaittu meteori

Tähän asti kirkkain ja pisin viiru havaittiin heti ensimmäisenä yönä klo 00:08. Valitettavasti 3.1.2012 Suomessa havaittu erittäin kirkas ja näyttävä tulipallo jäi näkymättä pilvisyyden vuoksi. Suunta olisi ollut näillä näkymin juuri oikea.

Suomen ensimmäinen havainto kansainvälisen avaruusaseman kulusta auringon yli

Edellisestä päivityksestä on ehtinyt taas vierähtää hetki. Postauksen aihe koskee itseasiassa asiaa, joka tapahtui jo ennen edellistä postausta. Tähtikuvaajakollega Lauri Kangas huomasi CalSky.com-palvelusta, että keskiviikkona 9.11. klo 11:38 olisi mahdollista pääkaupunkiseudulta havaita kansainvälisen avaruusaseman kulku auringon edestä. Niinsanottu ylikulku näkyy suhteellisen pieneltä kaistaleelta ja kestää hyvin vähän aikaa. Tämänkertainen ylikulku tulisi kestämään huimat 1,6 sekuntia. Paksu pilvipeite aukesi ennusteissa vain juurikin keskiviikon kohdalla ja olimme varovaisen toiveikkaita. Vielä tiistaina ennusteet olivat lupaavia ja päätimme sään salliessa mennä havaitsemaan ja dokumentoimaan ylikulkua Ursan tähtitornille Helsingin Kaivopuistoon.

Keskiviikkoaamuna sää oli kuulas ja selkeä. Suoriuduimme Laurin kanssa omia teitämme tähtitornille kello yhdentoista aikoihin valmistelemaan. Lauri aikoi kuvata ylikulun kerhon Celestron NexStar GPS 8″ -kaukoputkella aurinkokalvon kera sekä Canon EOS 40D -järjestelmäkameralla. Minä puolestani ajattelin kuvata ylityksen Ursan Coronado MaxScope 40 -aurinkokaukoputkella sekä QHY5-kameralla. Kun kamerat oli kiinnitetty ja kaukoputket suunnattu, oli vielä aika tehdä viimeinen rataelementtien päivitys ja varmistaa tarkka ylitysaika. Ylityksen lyhyen pituuden vuoksi ajoitusvirheisiin ei ollut varaa. GPS-signaalista saimme riittävän tarkan kellonajan, jonka mukaan ajoitimme kuvaamisen. Noin 5-10 sekuntia ennen H-hetkeä aloin kuvata videota ylikulusta ja Lauri aloitti järkkärillä sarjatulen. Kuvasimme varmuudeksi reilusti yli ennustetun ajan. Lopetettuamme kuvaamisen rupesimme kädet täristen selaamaan kertynyttä materiaalia. Huh! QHY5-kameran videossa näkyi kuin näkyikin pieni piste ylittämässä auringon kiekkoa! Samoin Laurin kuvissa näkyi vastaava piste noin kymmenessä erillisessä ruudussa. Järjestelmäkameran suuren resoluution ansiosta aseman siluetissa erottui jopa suurimmat aurinkopaneelit! Ohessa yhdistelmäkuva, jossa avaruusasema näkyy suorana jonona pisteitä auringon kiekolla.

ISS:n ylikulku Coronado MaxScope 40 -aurinkokaukoputkella

Iloitsimme onnistuneista kuvista ja totesimme havaintojen olevan ensimmäiset Suomesta käsin tehdyt. Ulkomailta näitä havaintoja ovat tehneet muun muassa ranskalainen Thierry Legault. Eteläisemmillä mailla onkin suuri etulyöntiasema avaruusaseman kuvaamisessa, sillä parhaassa tapauksessa avaruusasema kulkee suoraan pään ylitse, jolloin etäisyyttä siihen on ”vain” vajaat 400 kilometriä. Suomesta käsin havaitessa avaruusasema käy lähimmillään noin 1200 kilometrin päässä ja ylikulku tapahtuikin vain 13 asteen korkeudella horisontista. Käsitellyt kuvat lähetettiin oitis Ursan Tähdet ja avaruus -lehdelle ja kuvat toivottavasti löytyvätkin tammikuun numerosta! Alunperin kuvien piti ehtiä jo joulukuun numeroon, mutta erinäisistä syistä kuvien julkaisu lykkääntyi. Samasta syystä kuvat julkistetaan netitsekin vasta nyt. Myös Lauri Kankaan kuvat ja havaintokertomus löytyvät Tähdet ja avaruus -foorumilta.

Jupiter ja sen kuut

Hetki on taas vierähtänyt blogin edellisestä päivityksestä, lähinnä pilvisten säiden (ja osittain laiskuuden) vuoksi. Lokakuun 31. päivä sääennusteet kertoivat alkuillan olevan selkeä, mutta yöllä pilvistyvän. Sain vinkkiä, että illan aikana tapahtuisi Jupiterissa niinsanottu tuplaylikulku, eli kaksi Jupiterin kuuta – Io ja Ganymede – kulkisivat Jupiterin edestä yhtä aikaa. Lähdin Ursan tähtitornille Helsingin Kaivopuistoon tätä ylikulkua havaitsemaan. Perille päästyäni Io oli jo aloittanut ylikulun ja ehdin havaita tätä hetken visuaalisesti Celestron NexStar 8″ GPS -kaukoputkella. Io ja varsinkin sen varjo erottuivat hyvin Jupiterin pintaa vasten.

Kiinnitin toiseen vastaavaan kaukoputkeen QHY5-seurannankorjauskameran, joka sopii vallan mainiosti myös planeettakuvaamiseen. Alkuperäinen tarkoitukseni oli koostaa ylikulusta vain still-kuvia, mutta kuvien resoluutio jäi sen verran pieneksi, ettei still-kuvista tullut kovin kummoisia. Siispä muodostin illan aikana otetuista still-kuvista animaation. Animaatio on kuvattu välillä 19:30-21:30, eli kesto on noin kaksi tuntia.

Ion ja Ganymedeen ylikulku

Alkuillasta seeing ei ollut parhaimmillaan, mistä johtuen animaation alkupään ruudut ovat hieman suttuisia. Animaatiosta näkyy selvästi, miten seeing paranee loppua kohden. Kameran säätöjä on muuteltu illan aikana ja kamera irrotettukin pari kertaa kaukoputkesta. Tästä johtuen kuvat täytyi kohdistaa käsin uudelleen ja säätää valoisuus edes jotakuinkin tasalaatuiseksi. Tämä ei onnistunut ihan täydellisesti, mutta animaatio ajaa silti asiansa.

Yritin saman illan aikana seurata ja kuvata kansainvälistä avaruusasemaa tietokoneohjatulla kaukoputkijalustalla. Itse seuranta toimi mainiosti, mutta erinäisistä syistä kuvaamispuoli epäonnistui. Vuodenvaihteessa ISS alkaa tehdä taas sopivia ohituksia illan aikana, jolloin aion yrittää kuvaamista uudelleen. Kirjoittelen aiheesta blogiin kun kirjoitettavaa tulee.

Suomen vilkkain havaintokeskus

Viime viikon keskiviikkoiltana 5.10.2011 matka vei taas Komakalliolle sääennusteiden vihjaillessa selkeää yötä. Viidakkorummun mukaan havaintopaikalle oli luvassa jopa ruuhkaa ja illan aikana Komakalliolla olikin 7 havaitsijaa samanaikaisesti. Paikalla olivat allekirjoittanut, Lauri Kangas, Antti Kuntsi, Mika Luostarinen, Jyri Lehtinen, Petri Rintala ja Kari Pulkkinen. Havaintopaikalla oli puhetta, että Komakallio taitaa tällä hetkellä olla jopa Suomen aktiivisin havaintokeskus!

Olin jo päivällä valinnut seuraavaksi kohteeksi Kassiopeian tähdistössä sijaitsevan avoimen tähtijoukon, jota ympäröi diffuusi vetysumu NGC281. Sumua kutsutaan myös tuttavallisemmin Pacman-sumuksi. Omasta kuvastani yhdennäköisyyttä on ehkä hankala hahmottaa, mutta kun kuvaa kääntää 180 astetta, sumu on selkeästi Pacmanin muotoinen.

NGC281

Ehdin valottaa kohdetta yhteensä 3,5 tuntia, mutta noin tunnin verran osavalotuksia meni hukkaan tuulisen sään takia. Kuvausyönä seeing oli huonohko joten kuvan erotuskyky ei ole kummoinen, ja tähdet olivat ennen jälkikäsittelyä levinneet ikävän suuriksi palleroiksi. Yritän ensi kerralla kuvata tätä kohdetta vielä Ha-kapeakaistasuotimen läpi, jolloin saisin yhdistettyä parin yön kuvat yhdeksi HaRGB-kuvaksi.

Kuvaamisen ohessa taivasta tuli havaittua visuaalisesti Allar Saviaukin rakentaman 300-millisen dobson-kaukoputken kanssa, ja näinkin Jupiterin suuren punaisen pilkun ensimmäistä kertaa!

Komakallio ja huurteen kirous

Vietimme jälleen tiistai-keskiviikko-yön Komakalliolla tähtiä kuvaten. Taivaan oli ennustettu selkenevän juuri sopivasti uusikuun yönä. Paikalla oli vakioporukka, eli allekirjoittanut, Antti Kuntsi, Lauri Kangas ja Mika Luostarinen. Ilta oli pilvinen, mutta yöllä selkenisi. Menimme suhteellisen aikaisin jo paikan päälle ja sain Luostarisen avustuksella kuskattua viimein newtonini Komakalliolle. Kuvauskamppeet sain kasaan jo ajoissa, joten illalla oli paljon luppoaikaa ennen selkenemistä. Vasta puolenyön maissa taivas selkeni.

Kotelosumu

Heti yön seljettyä lähdin sommittelemaan taivaalta Kotelosumua (NGC5146) sekä sen lähellä olevaa pitkulaista pimeää sumua (B168). Yhdessä pimeän sumun kanssa Kotelosumu muistuttaa tumman varren päässä olevaa ruusua. Fokusointi sujui mallikkaasti etänä. Sain yön aikana otettua lopulta 12×15 minuuttia valoa, mutta valotuksen aikana huomasin kaukoputken apupeilin huurtuvan pahasti. Sumu katosi lähes kokonaan näkyvistä kuvista. Aivan loppuyön kuvat olivat jo niin huonoja, etten ottanut niitä pinoon lainkaan, vaan pinoon päätyi lopulta ”vain” 7×15 minuuttia. Yritän jo ensi kerraksi väsätä tai ostaa lämmittimen apupeilille, jotta kosteus ei vaivaisi. Tuntui kurjalta heittää lähes puolet muuten niin onnistuneen yön kuvista pois.