Virittelyä

Tulevan kauden kuvausvälinesetti alkaa olla kasassa ja käyttökuntoon viritelty. Pääasiassa tulen kuvaamaan kahdella erilaisella kattauksella, riippuen kohteesta. Jalusta sekä kamerat ovat molemmissa välineistöissä samanlaiset, mutta optiikat eri. Jalustana olen keväästä lähtien käyttänyt SkyWatcherin HEQ5 Pro -jalustaa, joka on hieman kevennetty versio tukevasta EQ6 Pro -jalustasta. Kantavuudesta en löytänyt virallista tietoa, mutta olen onnistuneesti latonut jalustalle ainakin 10kg hyötykuormaa. Kamerana käytän käytettynä ostettua Canon EOS 450D -digijärkkäriä, jonka kennolta on poistettu infrapunaa blokkaava suodin. Seurannankorjauksesta vastaa mainio KWIQ-guideri, joka on käytännössä SkyWatcherin etsinputki, jonka perään on adapterilla kiinnitetty QHY5-guiderikamera. Laajan kuvakulman ansiosta seurantatähti löytyy käytännössä aina, ja nykyään lyhytpolttoväliselläkin etsinputkellakin kuvatun tähden keskipiste saadaan laskettua äärimmäisen tarkasti, jolloin seurannankorjaustarkkuus riittää pidemmälläkin kuvausoptiikalla.

 

Kevyempänä kuvausoptiikkana olen käyttänyt Canonin 200/2.8L-objektiivia sekä 1.4x-telejatketta. Kohteesta riippuen telejatkeen voi myös jättää pois, jolloin kuvakenttä laajenee. Tällaisella jatketulla teleobjektiivillakin kuvakenttä on mukavan laaja ja väljä verrattuna kaukoputkiin. Laaja kuvakenttä ja valovoimaisuus ovat omiaan laajojen ja himmeiden vetysumujen kuvaamiseen. Pitkä teleobjektiivi ei ole toisaalta mitenkään pakollinen taivaan kohteiden ikuistamiseen, vaan taivasta voi kuvata myös hyvin laajoilla objektiiveilla, kuten kalansilmälinsseillä. Tällaisilla objektiiveilla voi tuoda kauniisti esiin esimerkiksi syksyisen linnunradan.

Järempää kalustoa edustaa SkyWatcherin 20-senttisellä apertuurilla ja 1000mm polttovälillä varustettu peilikaukoputki, jonka ostin käytettynä alkukesästä. Putken mukana tuli DC-moottorilla toimiva fokuseri, jota olen läppäriltä käsin ohjaillut Shoestringin FCUSB-palikan avulla. DC-moottori ei pärjää fokusoinnin toistettavuudessa askelmoottorille, mutta toistaiseksi DC-moottori riittää. Näppärällä FocusMax-ohjelmalla tarkennuksen voi automatisoida. DC-moottorin kanssa ohjelman asetuksia piti rukata aika kauan,  mutta alan päästä jo jyvälle.

Perseidien meteoriparvi

Perseidien meteoriparvi toimii joka vuosi hyvänä lähtölaukauksena havaintokaudelle. Radallaan kulkevat komeetat jättävät jälkeensä hiukkas- ja pölyvanan, joka kulkee jotakuinkin komeetan radan mukaisesti. Maapallon kulkiessa pölyvanan läpi hiukkaset iskeytyvät maan ilmakehään ja näkyvät meteoreina. Ilmakehään törmäävät meteorit kulkevat kaikki samansuuntaisesti maapalloon nähden, mutta perspektiivin vuoksi ne näyttävät tulevat yhdestä pisteestä. Tätä pistettä kutsutaan radiantiksi. Eri meteoriparvet onkin nimetty sen mukaan missä tähtikuviossa parven radiantti sijaitsee. Perseidien radiantti sijaitsee täten Perseuksen tähtikuviossa. Perseidien pöly on peräisin komeetasta 109P/Swift-Tuttle, joka tulee aurinkokunnan sisäosiin käymään seuraavan kerran valitettavasti vasta vuonna 2126.

Tänä vuonna meteoriparven maksimi sijoittuu lauantaille 13.8. Maksimi valitettavasti sijoittuu samalle päivälle täydenkuun kanssa, joten himmeimmät meteorit jäävät näkemättä. Kuu onneksi nousee tuolloin vain 15 asteen korkeudelle horisontista. Keskivertovuosina perseidejä voi maksimin aikaan näkyä tunnin aikana 60 tai enemmän.

Perseidien ja muiden meteoriparvien kuvaaminen ei ole kovin vaikeaa, tärkeintä on kamerajalusta, lyhytpolttovälinen objektiivi sekä pimeä havaintopaikka, josta näkee suurimman osan taivasta. Kirkkaimmillaan meteorit tuppaavat olemaan noin 45 asteen päässä radiantista, mutta koko taivasta kannattaa tarkkailla. Suuntaa kamera sopivaan suuntaan, tarkenna äärettömään ja ota pitkiä, noin 15-30 sekunnin valotuksia. Kun kuvaat tällaisia valotuksia riittävästi, saat kuviisi hyvin todennäköisesti meteoreja. Kaukolaukaisimen kanssa voit jättää kameran kuvaamaan yksinään sopivan mittaisia valotuksia sillä välin kun itse teet muita havaintoja.

Blogi avattu

Hei!

Olen Samuli Vuorinen, 22-vuotias tietoteekkari Helsingistä. Olen harrastanut tähtitaivaan valokuvaamista mahdollisimman ahkerasti viimeiset pari vuotta ja avasin tämän blogin saadakseni havaintokertomukset ynnä muut helposti talteen ja muidenkin luettavaksi.

Havaintokausi on kovaa vauhtia alkamassa, joten mikä olisikaan sopivampi aika blogin avaamiseen. Nauttisen pimeitä öitä on täällä eteläisessä Suomessa ollut jo noin viikon ja astronominen pimeys laskeutuu ensimmäisen kerran 22.8. ja 23.8. välisenä yönä. Havaintokauden alkuun on mahtunut paljon kuvauslaitteiston ja -paikkojen säätöä sekä ihan havainnointiakin. 5.-6.8. välisenä yönä Helsingin(!) yötaivaalla nähtiin lyhyt mutta voimakas revontulinäytelmä, josta ehdin napsia muutaman kuvankin.

Hyvää havaintokauden alkua!