Uusi havaintosuoja Komakalliolle

Kuvauskauden aloitus viivästyi muutamalla kuukaudella tällä kertaa, sillä ryhdyimme kolmeen pekkaan Jari Saukkosen ja Lauri Kankaan kanssa rakentamaan uutta havaintosuojaa Kirkkonummen Komakalliolle, ja koppi alkaa vasta nyt olla valmis ja käyttökunnossa.

Koppia lähdettiin suunnittelemaan sellaisin aikein, että sinne saadaan kolmen hengen kuvauskamppeet saman katon alle. Havaintosuoja on perusperiaatteiltaan samanlainen kuin Komakallion aiemmatkin havaintosuojat. Rakennuksen katto liukuu kiskoja pitkin pois tieltä, muu rakennus pysyy kiinteästi paikallaan. Ensi kesän jatkoprojektina on vielä katon moottorointi ja kytkeminen tietokoneohjattavaksi. Toistaiseksi katto liikkuu käsivoimin.

Tästä se kaikki alkoi. Kallioon piirrettiin tulevan rakennuksen pohjapiirros, jotta saatiin itsekin vähän kuvaa siitä minkä kokoinen mörskä on tulossa.

cjvhg1i

Uuden kopin pohjapiirros

Jari ja Lauri hoitivat itse kopin suunnittelun, meikäläinen oli enemmän apuna käytännön työssä. Suunnittelutyöhön käytettiin aikaa ja se tehtiin huolella, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä koppi, eikä vahingossakaan vaikeutettaisi tulevia automaatiohaaveita. Kopista tehtiin jopa 3D-malleja suunnittelun tueksi.

Aivan ensimmäiseksi lähdettiin kasaamaan kaukoputkien jalustatolppia, koska niiden sijainnit ja korkeudet määräsivät koko muun kopin lopulliset mitat. Itäisestä tolpasta tehtiin hieman muita korkeampi silmälläpitäen Jarin hankkimia uusia kuvauslaitteita. Tolppien runko kasattiin ensin pyöreistä pilariharkoista, jonka jälkeen ne täytettiin betonilla. Lopuksi harkkojen ympärille sujautettiin vielä valumuotti, joka sekin täytettiin betonilla. Tämä jouduttiin tekemään siksi, että saisimme tolpan yläpintaan upotetut kolme kierretankoa riittävän etäälle toisistaan, jotta jalustakiinnitys mahtuu vielä niiden väliin.

Jalustatolppien jälkeen teimme rakennuksen alasiteen sekä asemoimme perustukset. Muotoilimme perustusharkot jotakuinkin allaolevan kallion muotoihin sopiviksi siten, että perustusten yläreunat tulivat lähestulkoon samaan tasoon. Koska kellään meistä ei ollut moisesta hommasta kokemusta ennestään, ostimme kaupasta betonisahan ja yritimme käsipelillä sahata ja muotoilla harkkoja. Yhden harkon katkaisuun meni melkein tunti, ja sitten ryhdyimmekin käyttämään rälläkkää. Sillä homma sujui huomattavasti mukavammin. Alaside valettiin kiinni perustuksiin pilarikengillä.

Alasiteen ja lattiapalkkien valmistuttua teimme jämäpuusta mallin, josta näki suunnilleen kuinka korkea kopista tulee. Jari testasi myös jo uutta jalustatolppaa tässä kohtaa. Kuten kuvasta näkyy, kaukoputki tulisi mahtumaan parkkiasennossa katon alle. Tolppien yläpinnassa oleviin kierretankoihin pujotettiin alumiinilevyt, joihin oli helppo tehdä kullekin jalustalle sopivat kiinnitysmekanismit.

Heti kun rakennusmateriaali oli hankittu, ryhdyimme rakentamaan seiniä. Teimme kaikki mahdolliset runkorakenteet painekyllästetystä puusta, jotta kopista tulisi mahdollisimman pitkäikäinen. Kyllästämätön puu kestää Komakallion oloissa maksimissaan 10 vuotta, jos se pääsee kastumaan. Havaintopaikan päätornin kyllästämättömät kiskot jouduttiin puun mätänemisen takia purkamaan ja rakentamaan uudestaan juuri tänä kesänä. Loppukesästä ja alkusyksystä illat alkoivat jo pimentyä, ja jouduimme yhä enemmän tekemään hommia pimeällä. Onneksi työmaavalot on keksitty!

Seuraavana työlistalla olivat kiskot, joiden päälle katto tulisi rullaamaan. Oikeastaan vasta tässä vaiheessa konkretisoitui rakennelman lopullinen koko. Tästähän tulee valtava! Pohjoispuolen kiskoihin hädintuskin yltää maasta. Kiskoista saatiin lopulta aika suorat, mutta inhimillisen erheen vuoksi ne jäivät vähän kuopalle yhdestä kohtaa.

Seuraavana vuorossa olivat kiskojen metalliosat sekä katon pyörästöt. Ylempi kisko tehtiin alumiinisesta kulmaprofiilista ja alempi lattaprofiilista. Ylemmässä pyörästössä on siten urapyörä ja alemmassa rullalaakeri. Urapyörät yhdistettynä kulmaprofiiliin ohjaavat katon kiskoja pitkin, eikä katto pääse luiskahtamaan pois. Koska katto on tehty puusta ja sen koko elää hieman, molempia kiskoja ei voitu tehdä tällä tavalla ohjaaviksi. Pyöriä varten piti käydä sorvaamassa holkkeja, joiden avulla pyörät saatiin puristettua pyörästöjen sisään tukevasti.

Pyörästöistä tuli vähän turhankin järeitä, ja onnistuimme pudottamaan toisen pyörästöistä alemman kiskon päältä pari kertaa. Onneksi pahemmilta vaurioilta säästyttiin. Kun pyörästöt oli nostettu paikoilleen, ryhdyimme tekemään kattotuoleja. Kattorakenteet tehtiin kyllästämättömästä puusta, koska ne jäisivät käytännössä kokonaan suojaan, ja ulospäin näkyvät osat maalattaisiin. Kun kattotuolit ja niiden vinotuet olivat paikoillaan, alettiin katolle naulata WISA-kattovaneria.

Muutamien hintalaskelmien jälkeen päätimme tehdä seinät OSB-levystä eli niin kutsutusta ”jenkkivanerista” normaalin vanerin sijaan. OSB-levy oli paljon halvempaa, ja hieman kevyempääkin. Aika näyttää miten se kestää sääoloja. Kaikki leikkauspinnat on ainakin huolellisesti käsitelty öljyllä, ja levy on aika liimapitoista.

Kun seinälevyt oli leikattu sopivan kokoisiksi ja ruuvattu paikoilleen, alettiin kattovanerin päälle asentaa kattohuopaa. Ensin katon reunat peitettiin huopakaistaleilla, jonka jälkeen palahuopa ladottiin rivi riviltä paikoilleen ja naulattiin huopanauloilla. Aivan lopuksi katonharjalle vedettiin kaistale rullahuopaa. Harjakaistale piti kiinnittää bitumiliimalla, joka oli ainakin näissä noin 10 asteen lämpötiloissa hirveän jäykkää tököttiä. Sen käsittely oli tosi tuskaista ja sotkuista. Lopputulos kuitenkin hivelee silmää. Aivan varmasti Komakallion hienoin katto!

Rakennuksen sisätilatkin alkoivat pikkuhiljaa hahmottua. Lattia vain puuttui edelleen. Teimme vanerista oven ja laudasta koristelistat, jotka suojaavat OSB-levyn saumoja vedeltä.

Saimme pohjamaalit seiniin aivan viime tingassa ennen pahoja sateita ja kylmempiä kelejä. Pohjamaalia on sen verran, että seinien pitäisi säilyä hyvin ensi kesään, jolloin maalaamme kopin uusiksi.

Alunperin lattia aiottiin tehdä raakaponttilaudasta, mutta rakennusmateriaaliksi lopulta valikoitui mökkilattialauta. Se oli vain hieman kalliimpaa, mutta paljon paremman näköistä ja mukavampaa työstää. Ponttilautojen paukuttamiseen meni aika monta iltaa ja saimme yhden parkettiraudankin hajalle siinä ajassa liiasta paukuttamisesta. Vaan tulipahan siisti lattia.

Kun lattia saatiin valmiiksi, oli aika kiikuttaa kuvauskamppeet uuteen hienoon koppiin! Havaintosuoja on aika kodikas, varsinkin kun sisätilan lämmittää lämpöpuhaltimilla.

xV6lYRoh

Havaitsimme nopeasti, että sileä lattialauta tulee tosi äkkiä likaiseksi, kun sitä tallaa kuraisilla ulkokengillä. Lattia on myös aika liukas, jos kengissä sattuu olemaan lunta tai jäätä. Ideoimme erilaisia kuramattoratkaisuja, ja mopo vähän karkasi käsistä. Lopputuloksena meillä on nyt kokolattiakuramatto. Lisäksi matto on vieläpä punainen, joten nyt pääsemme kuvaamaan tähtiä punaisella matolla!

Yhteensä projektiin meni noin puoli vuotta, ja hintaa on tähän mennessä kertynyt hieman alle 4000 euroa, mukaanlukien kaikki rakennustarvikkeet, joitakin työkaluja sekä kopin infrastruktuuri kuten UPS-varavirtalähde, lähiverkkovermeet ja Ikean kaappi. Rahaa ja aikaa meni enemmän kuin alunperin ennakoitiin, mutta kolmelle hengelle jaettuna kustannukset ovat vielä aika maltilliset.

Viime maanantaina kelit sallivat viimein havaintosuojan koekäytön, ja hyvinhän se toimi! Lähiverkkoa käytetään vielä hetki uuteen koppiin huonosti kuuluvan wifin yli, mutta pian saamme lähiverkon koppiin ihan piuhaa pitkin. Laitteet toimivat varsin malliikkaasti ja ensimmäisestä kuvausyöstä jäi käteen muun muassa tämä kuva Seulasista.

pleiades

M45 – Seulaset

Laitoin järjestelmäkameran kuvaamaan uuden kopin koekäyttöä. Kameran akku ei jaksanut aivan yön loppuun asti, mutta paljon se ei jäänyt vajaaksi. Timelapse-video löytyy alta.

Rakennustöiden takia kaikki syksyn selkeät kelit menivät ohi, mutta toivotaan, että pian taas pääsisi kuvaamaan. Nyt kun laitteet ovat kiinteästi yhteisessä kopissa, voi kuvaukset järjestää tarvittaessa niin, että vain yksi meistä kolmesta käy avaamassa havaintosuojan katon, ja muut voivat etäohjata kaukoputkia internetin ylitse. Siitä ei ole enää kauhean pitkä matka täysin etäohjattavaan koppiin…!

Mainokset

Uusi havaintosuoja ja kauden avaus

Komakallion havaintosuojalle tehty muunnosprojekti on viimein saatu päätökseen ja kuvaussysteemi on saanut ensivalonsa. Rakennusprojektin valmistuminen kesti lopulta pidempään kuin oli suunniteltu, pitkälti kiireiden ja huonon sään vuoksi, mutta osittain myös allekirjoittaneen laiskuuden takia. Projektissa olivat merkittävänä apuna ainakin Antti Kuntsi, Kaj Wikstedt, Mika Luostarinen ja Markku af Heurlin, satunnaisena apuna myös muutama muu. Tässä on vielä muistutukseksi kuva havaintosuojasta ennen muunnosta:

Havaintosuoja ennen muunnosprojektia. Kuva: Lauri Kangas

Aluksi harkittiin koko kopin tekemistä uudelleen, mutta suunnitelma hylättiin nopeasti. Koko vanha havaintosuoja olisi mennyt hukkaan ja uuden rakentaminen olisi vaatinut huomattavasti enemmän työtä ja osaamista. Lopulta olemassaolevasta kopista poistettiin pyörät ja koppi katkaistiin sirkkelillä. Alaosa kiinnitettiin paikoilleen alustalle ja alaosaan kiinnitettiin pitkät kiskopuut. Filmivanerialustaa purettiin sen verran, että kiskopuut saatiin tuettua vanhoille pilariharkoille jotka ennen tukivat alustan takaosaa.

Havaintosuojan yläosan tukipuihin tehtiin upotukset, joihin saatiin suuret kuulalaakerit. Alunperin ajatuksena oli laittaa laakereita yhteensä kahdeksan, mutta päädyimme lopulta laittamaan näitä vain neljä. Neljä on osoittautunut näin myöhemmässä käytössä täysin riittäväksi lukumääräksi.

Havaintosuojan yläosan kuulalaakerit

Lähikuva kuulalaakerista

Kiskopuihin kiinnitettiin alumiinilattaa, jota vasten laakerit rullaavat sulavasti. Alumiinikiskoihin tehtiin pylväsporalla reiät ja upotukset, jotta kiinnitysruuvit eivät estä laakerien rullaamista. Alumiinikiskojen alle laitettiin lisäksi polyuretaaniliimaa.

Alumiinikiskot

Kun kiskot ja kuulalaakerit olivat valmiina, yläosa nostettiin paikoilleen. Yläosaan kiinnitettiin ohjauslaakerit, jotka estävät sen putoamisen kiskoilta. Yläosa kiinnitetään paikoilleen salvoilla. Ovi katkaistiin sirkkelillä ja jäljellejääneet raot peitettiin filmivanerilla. Lopuksi paljaat puuosat vielä maalattiin ja kopin sisäpinnat käsiteltiin puunsuoja-aineella.

Havaintosuoja käyttövalmiina

Parin viikon seurannan aikana havaintosuoja on osoittautunut varsin toimivaksi, ja aikaa säästyy valtavasti kun kuvauskamppeita ei tarvitse kasata ja purkaa joka kerta uudestaan.

Valitsin ensimmäiseksi kuvauskohteeksi vauvasumuksikin kutsutun IC1848:n ”pään” alueen. Valitettavasti ehdin saada vain yhden 20 minuutin valotuksen ennen kuin pilvet vyöryivät paikalle loppuyöksi.

IC1848 – Vauvasumu

Kuvauskalustona on tällä hetkellä Atik 314L+, Astronomikin LRGB-suotimet ja Ha-suodin, TS:n quadruplet-linssiputki ja EQ6-jalusta. Kuvaa on guidattu QHY5:llä ja etsinputkella, mutta ohjelmiston jumittelun vuoksi guidaus keskeytyi pari minuuttia ennen valotuksen loppua, joten tähdet ovat vähän viirumaisia.

Kirjoittelen myöhemmin lisää itse kuvaussetupistakin. Tällä hetkellä johdotus on vielä niin sekava, ettei siitä kehtaa valokuvia julkaista. Katsotaan uudemman kerran kun johdot on siistitty ja valoa on kerätty enemmänkin kuin 20 minuuttia. Hyvää havaintokauden alkua!

Meteorikameran väsäilyä

Alkutalvi on ollut harmillisen pilvinen, ja edellinen kunnollinen havaintoyö onkin ollut marraskuun lopulla. Pilvisten päivien ja öiden ratoksi olen rakennellut meteorikameraa. Meteorikamera on herkkä valvontakamera, joka tietokoneen avustuksella kyttää taivasta meteorien ja muiden ilmiöiden varalta. Havaitessaan nopeaa liikettä tietokone tallentaa pätkän kamerasta tulevaa videota. Videota tallennetaan jatkuvasti keskusmuistissa olevaan rengaspuskuriin, jonka avulla talteen saadaan videota jo ajalta hieman ennen havaittua liikettä.

Meteorikamera toimintavalmiudessa

Omaan meteorikameraani käytin eBaysta tilattua puolituumaisella kennolla varustettua Watec 902H -kameraa ja  kiinalaista merkitöntä 3.5-8mm f/1.4 -halpisoptiikkaa. Kameran kotelo on tilattu Kauppasatamasta. Kotelon kiinnitys parvekelautaan on tehty Panu Lahtisen ja Lauri Kankaan mallin mukaisesti Clas Ohlsonilta ostetuilla neodym-magneeteilla. Kiinnitin neljä magneettia palaan naulauspeltiä, johon kiinnitin DealExtremestä ostetun halvan kuulapään. Kuulapään kyytiin sai kameran koteloineen.

Lähikuva meteorikamerasta

Kameran johdot täytyi askarrella itse, jotta ne sai vedettyä kotelon läpiviennistä. Kamera syö 12V sähköä barreliliittimellä ja videodataa varten kamerassa on RCA-liitin. Myös BNC-liitin on yleinen monissa valvontakameroissa.

Kamera on ollut päällä kaikkina vähänkään selkeinä (ja välillä pilvisinäkin) öinä 20.12. lähtien. Noin kolmen viikon aikana kennolle on tarttunut jo lähes 30 meteoria.

21.12.2011 havaittu meteori

Tähän asti kirkkain ja pisin viiru havaittiin heti ensimmäisenä yönä klo 00:08. Valitettavasti 3.1.2012 Suomessa havaittu erittäin kirkas ja näyttävä tulipallo jäi näkymättä pilvisyyden vuoksi. Suunta olisi ollut näillä näkymin juuri oikea.

Komakallio

Etelä-Suomessa on saatu nauttia jo parista selkeästä yöstä, joista ensimmäisen pääsin itsekin hyödyntämään. Lähdimme iltayhdeksän aikaan sunnuntaina useamman hengen porukalla Kirkkonummen Komeetan havaintopaikalle Komakalliolle. Paikalle pääsi lopulta allekirjoittaneen lisäksi Lauri Kangas, Antti Kuntsi, Jyri Lehtinen sekä Mika Luostarinen. Olen kesän aikana käynyt Komakalliolla päiväseltään useampaan otteeseen, pääasiassa talkoilemassa ja valmistelemassa kuvauskautta, mutta tämänkertainen reissu oli ensimmäinen havaintoyöni Kirkkonummella. Komakalliolle on kesän aikana rakennettu niin uusi jalustatolppa kuin havaintosuojakin. Kellotapuliksi nimetty havaintosuoja on Antti Kuntsin käsialaa. Lisää tietoa kellotapulin rakentamisesta löytyy Antin omasta blogista. Loppukesästä havaintopaikalla oleva työmaaparakkikin remontoitiin sisältä täysin ja parakki on nyt oivassa kunnossa havaintokautta varten. Perähuoneeseen on saatu kerrossänky ja etuhuoneeseen keittiövälineitä ja suuri pöytä etäohjaustietokoneita varten.

Tolppaa rakentamassa

Uutta jalustatolppaa ei ole vielä valamisensa jälkeen käytetty, joten havaintoyö oli samalla tolpan ensivalo. Menomatkan aikana ehti pimeä jo yllättää ja perillä virittelin HEQ5 Pro -jalustapään sekä kuvauslaitteet tolpan päälle. Jalusta tuntui pysyvän paikallaan tukevasti. Olin kevyemmän kuvauskaluston kanssa liikenteessä. Kamerana käytin aiemmassa kirjoituksessa mainittua Canon EOS 450D -järkkäriä sekä 200/2.8L-objektiivia 1.4x-telejatkeen kanssa. Seuraavana vuorossa oli jalustan napasuuntaus. Onneksi tässäkin tietotekniikka tulee apuun. Kuntsin Antti on kovaa vauhtia koodannut AstroTortilla-nimistä mainiota aputyökalua tähtikuvaamiseen. Tortilla hyödyntää Astrometry-platesolvausohjelmistoa, jonka avulla taivaalta otetun kuvan koordinaatit voidaan tarkasti määrittää, jopa ilman mitään etukäteistietoa kuvasta. Tämän avulla moottoroidun jalustan goto-ominaisuuksia voidaan korjata ja samalla iteratiivisesti osoittaa jalusta tarkalleen haluttuun paikkaan. En ole malttanut pitää näppejäni erossa softan kehittämisestä, vaan koodasin pari viikkoa takaperin napasuuntausmoduulin AstroTortillaan. Napasuuntausavustin pystyy muutaman valokuvan ja kääntelyn perusteella määrittämään jalustan napasuuntausvirheen koon ja suunnan. Tämän perusteella jalusta on helppoa napasuunnata mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti oikein.

Tähtijoukko IC1396 sekä sitä ympäröivä vetysumu

Kun jalusta oli napasuunnattu ja kaikki kuvausvalmiudessa, oli aika siirtyä lämpimään työmaakoppiin etäohjaamaan jalustan luokse jätetty kuvausläppäriä. Aikanaan sain syvän taivaan valotukset pyörimään, ja kuvasinkin puolitoista tuntia tähtijoukkoa IC1396, jota ympäröi kaunis vetysumu. Kameran valottaessa visuaalihavaintojakin ehti tehdä, vaikka hyvin kostea sää pitikin taustataivaan suhteellisen kirkkaana. Kosteusprosentti pyöri koko yön 95% paikkeilla ja kaikki kuvausvälineet olivat hyvin nopeasti märkiä. Dewnot-huurrepannat olivat todellakin tarpeen. Jyri Lehtisen johdolla katselimme taivaalta kerhon Celestron C11 -kaukoputkella sekä vastikään M101-galaksissa syttynyttä supernovaa SN2011FE:tä että komeettaa C/2009 P1 (Garradd). Noin magnitudia 10 oleva supernova yllätti kirkkaudellaan, odotin paljon himmeämpää ilmestystä. Kirkkaan taustataivaan vuoksi itse emogalaksi M101 näkyi vain huonosti, mutta supernova oli selkeästi kirkkain tähti näkökentässä. Loppuvuoden aikana mahdollisesti jopa paljain silmin näkyväksi kirkastuva komeetta Garradd näytti myös komealta C11-putken lävitse. Tällä hetkellä Garraddin magnitudi on Seiichi Yoshidan mukaan noin 6,9.

Syksyn ensimmäinen kunnollinen havaintoyö oli kaikin puolin antoisa, vaikka käteen jäikin ”vain” yksi kuva ja pari visuaalihavaintoa. Päällimäiseksi jäi mieleen kuvauslaitteiden johdotukset, joita täytyy rankasti järkeistää. Tähän asti johdot ovat roikkuneet huolettomasti milloin missäkin, koska kuvaaminen on tapahtunut aina parvekkeelta. Komakallion uusi jalustatolppa on kuitenkin maastossa, joten varsinkaan talvella johdot eivät saisi roikkua lumihangessa asti. Kuvausläppärille täytyy myös hankkia kylmälaukku suojaksi, estämään kosteuden kertymistä läppärin pintaan kosteina öinä. Kaiken kaikkiaan hauskaa oli, toivottavasti pääsee ottamaan syksyn aikana useampaan kertaan uusiksi.

Hyviä havaintoöitä!