Komakallio ja huurteen kirous

Vietimme jälleen tiistai-keskiviikko-yön Komakalliolla tähtiä kuvaten. Taivaan oli ennustettu selkenevän juuri sopivasti uusikuun yönä. Paikalla oli vakioporukka, eli allekirjoittanut, Antti Kuntsi, Lauri Kangas ja Mika Luostarinen. Ilta oli pilvinen, mutta yöllä selkenisi. Menimme suhteellisen aikaisin jo paikan päälle ja sain Luostarisen avustuksella kuskattua viimein newtonini Komakalliolle. Kuvauskamppeet sain kasaan jo ajoissa, joten illalla oli paljon luppoaikaa ennen selkenemistä. Vasta puolenyön maissa taivas selkeni.

Kotelosumu

Heti yön seljettyä lähdin sommittelemaan taivaalta Kotelosumua (NGC5146) sekä sen lähellä olevaa pitkulaista pimeää sumua (B168). Yhdessä pimeän sumun kanssa Kotelosumu muistuttaa tumman varren päässä olevaa ruusua. Fokusointi sujui mallikkaasti etänä. Sain yön aikana otettua lopulta 12×15 minuuttia valoa, mutta valotuksen aikana huomasin kaukoputken apupeilin huurtuvan pahasti. Sumu katosi lähes kokonaan näkyvistä kuvista. Aivan loppuyön kuvat olivat jo niin huonoja, etten ottanut niitä pinoon lainkaan, vaan pinoon päätyi lopulta ”vain” 7×15 minuuttia. Yritän jo ensi kerraksi väsätä tai ostaa lämmittimen apupeilille, jotta kosteus ei vaivaisi. Tuntui kurjalta heittää lähes puolet muuten niin onnistuneen yön kuvista pois.

Komakalliolla 22.-23.09.2011

Torstai-iltana sääennusteet näyttivät jälleen lupaavilta ja lähdimme pienellä porukalla Kirkkonummen Komakalliolle havaitsemaan. Paikalla olivat allekirjoittanut, Antti Kuntsi, Lauri Kangas sekä Mika Luostarinen. Viime kerran harjoittelun perusteella kuvausvälineiden pystytys meni nopeammin kuin viimeksi ja pääsin nopeasti kuvaamaan. Huomasin myös ilokseni, että pimeä tulee jo aikaisin. Kun olin saanut kuvaustarpeet pystyyn ennen iltakymmentä, vallitsi jo astronominen pimeys. Lähdin matkaan taas valmistautumatta juurikaan etukäteen, joten kohde täytyi valita arpomalla. Olen jo pitkään harmitellut, etten ole saanut Andromedan galaksista M31 vielä kunnollista kuvaa, vaikka sitä pidetäänkin aloittelijaystävällisenä kohteena. Nyt tarjoutuikin oiva tilaisuus sen kuvaamiseen. Useamman sadepäivän jälkeen ilma oli kosteaa ja taustataivas vaaleahko, mutta silti huomattavasti tummempi kuin kaupungissa.

Pystytyksen jälkeen fokusoin kameran ja siirryin sisätiloihin etäohjaamaan laitteita. Muiden kiinteistä pystytyksistä huolimatta taisin saada illan ensimmäiset valot. Näin sainkin jo puoleenyöhön mennessä kerättyä kaksi tuntia valoa M31:stä kymmenen minuutin pätkissä.

M31 on 22.-23.09.2011

Kuvasta tuli lopulta varsin mainio, tähtiä vaivaavasta kummallisesta koma-ilmiöstä huolimatta. Täytyy paremmalla ajalla tutkia mikä vääristymän aiheuttaa. Mahdollisia syitä ovat telejatke sekä BCF-korvausfiltteri kameran kennolla. En muista havainneeni ilmiötä muilla optiikoilla, mikä viittaisi telejatkeen suuntaan, mutta voi olla että muisti pettää.

Laajat kamerakohteet alkavat pikkuhiljaa valua taas pois näkyvistä, joten yritän saada newton-kaukoputken Komakalliolle mahdollisimman pian kuvauskäyttöön.

Puolenyön jälkeen Suomenlahdelle alkoi syttyä muutamia ukkospilviä, jotka välkyttelivät kauniita kalevantulia etelätaivaalla. Lopulta kuuropilvistä alkoi levitä yläpilveä myös Kirkkonummelle ja kuvaukset täytyi lopettaa.

Komakallio

Etelä-Suomessa on saatu nauttia jo parista selkeästä yöstä, joista ensimmäisen pääsin itsekin hyödyntämään. Lähdimme iltayhdeksän aikaan sunnuntaina useamman hengen porukalla Kirkkonummen Komeetan havaintopaikalle Komakalliolle. Paikalle pääsi lopulta allekirjoittaneen lisäksi Lauri Kangas, Antti Kuntsi, Jyri Lehtinen sekä Mika Luostarinen. Olen kesän aikana käynyt Komakalliolla päiväseltään useampaan otteeseen, pääasiassa talkoilemassa ja valmistelemassa kuvauskautta, mutta tämänkertainen reissu oli ensimmäinen havaintoyöni Kirkkonummella. Komakalliolle on kesän aikana rakennettu niin uusi jalustatolppa kuin havaintosuojakin. Kellotapuliksi nimetty havaintosuoja on Antti Kuntsin käsialaa. Lisää tietoa kellotapulin rakentamisesta löytyy Antin omasta blogista. Loppukesästä havaintopaikalla oleva työmaaparakkikin remontoitiin sisältä täysin ja parakki on nyt oivassa kunnossa havaintokautta varten. Perähuoneeseen on saatu kerrossänky ja etuhuoneeseen keittiövälineitä ja suuri pöytä etäohjaustietokoneita varten.

Tolppaa rakentamassa

Uutta jalustatolppaa ei ole vielä valamisensa jälkeen käytetty, joten havaintoyö oli samalla tolpan ensivalo. Menomatkan aikana ehti pimeä jo yllättää ja perillä virittelin HEQ5 Pro -jalustapään sekä kuvauslaitteet tolpan päälle. Jalusta tuntui pysyvän paikallaan tukevasti. Olin kevyemmän kuvauskaluston kanssa liikenteessä. Kamerana käytin aiemmassa kirjoituksessa mainittua Canon EOS 450D -järkkäriä sekä 200/2.8L-objektiivia 1.4x-telejatkeen kanssa. Seuraavana vuorossa oli jalustan napasuuntaus. Onneksi tässäkin tietotekniikka tulee apuun. Kuntsin Antti on kovaa vauhtia koodannut AstroTortilla-nimistä mainiota aputyökalua tähtikuvaamiseen. Tortilla hyödyntää Astrometry-platesolvausohjelmistoa, jonka avulla taivaalta otetun kuvan koordinaatit voidaan tarkasti määrittää, jopa ilman mitään etukäteistietoa kuvasta. Tämän avulla moottoroidun jalustan goto-ominaisuuksia voidaan korjata ja samalla iteratiivisesti osoittaa jalusta tarkalleen haluttuun paikkaan. En ole malttanut pitää näppejäni erossa softan kehittämisestä, vaan koodasin pari viikkoa takaperin napasuuntausmoduulin AstroTortillaan. Napasuuntausavustin pystyy muutaman valokuvan ja kääntelyn perusteella määrittämään jalustan napasuuntausvirheen koon ja suunnan. Tämän perusteella jalusta on helppoa napasuunnata mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti oikein.

Tähtijoukko IC1396 sekä sitä ympäröivä vetysumu

Kun jalusta oli napasuunnattu ja kaikki kuvausvalmiudessa, oli aika siirtyä lämpimään työmaakoppiin etäohjaamaan jalustan luokse jätetty kuvausläppäriä. Aikanaan sain syvän taivaan valotukset pyörimään, ja kuvasinkin puolitoista tuntia tähtijoukkoa IC1396, jota ympäröi kaunis vetysumu. Kameran valottaessa visuaalihavaintojakin ehti tehdä, vaikka hyvin kostea sää pitikin taustataivaan suhteellisen kirkkaana. Kosteusprosentti pyöri koko yön 95% paikkeilla ja kaikki kuvausvälineet olivat hyvin nopeasti märkiä. Dewnot-huurrepannat olivat todellakin tarpeen. Jyri Lehtisen johdolla katselimme taivaalta kerhon Celestron C11 -kaukoputkella sekä vastikään M101-galaksissa syttynyttä supernovaa SN2011FE:tä että komeettaa C/2009 P1 (Garradd). Noin magnitudia 10 oleva supernova yllätti kirkkaudellaan, odotin paljon himmeämpää ilmestystä. Kirkkaan taustataivaan vuoksi itse emogalaksi M101 näkyi vain huonosti, mutta supernova oli selkeästi kirkkain tähti näkökentässä. Loppuvuoden aikana mahdollisesti jopa paljain silmin näkyväksi kirkastuva komeetta Garradd näytti myös komealta C11-putken lävitse. Tällä hetkellä Garraddin magnitudi on Seiichi Yoshidan mukaan noin 6,9.

Syksyn ensimmäinen kunnollinen havaintoyö oli kaikin puolin antoisa, vaikka käteen jäikin ”vain” yksi kuva ja pari visuaalihavaintoa. Päällimäiseksi jäi mieleen kuvauslaitteiden johdotukset, joita täytyy rankasti järkeistää. Tähän asti johdot ovat roikkuneet huolettomasti milloin missäkin, koska kuvaaminen on tapahtunut aina parvekkeelta. Komakallion uusi jalustatolppa on kuitenkin maastossa, joten varsinkaan talvella johdot eivät saisi roikkua lumihangessa asti. Kuvausläppärille täytyy myös hankkia kylmälaukku suojaksi, estämään kosteuden kertymistä läppärin pintaan kosteina öinä. Kaiken kaikkiaan hauskaa oli, toivottavasti pääsee ottamaan syksyn aikana useampaan kertaan uusiksi.

Hyviä havaintoöitä!