Talven harvat selkeät kelit

Talvi on tähän asti ollut varsin pilvinen, enkä päässyt kuvaamaan mitään pidempiä rupeamia välillä marraskuu-tammikuu. Tänä aikana ehti kuitenkin tehdä kaikenlaisia laitesäätöjä ja -hankintoja. Jätin 200-millisen peiliputkeni kuvauskäytöstä, koska se osoittautui turhan raskaaksi HEQ5 Pro -jalustalle, ainakin ilman jatkuvia hienosäätöjä. Kaivoin naftaliineista Kirkkonummen Komeetan pienen linssiputken, Skywatcher ED80:n. Komeetta hankki talvella useaan putkeensa askelmoottorin fokusmoottoriksi ja nyt myös ED80 on motorisoitu.

Helmikuussa taivas aukesi uudenkuun aikoihin yhdeksi yöksi, ja lähdin Komakalliolle kuvaushommiin. Kuvasin alkuillan lähes puita viistävää heijastussumua M78 Orionissa ja sitten siirryin loppuyöksi Leijonan galaksikolmikkoon. Laitteet toimivat vallan mainiosti, eikä yö mennyt hukkaan.

Heijastussumu M78

M78:sta ehti kertyä valotusta vain noin 100 minuuttia. Tämä himmeä kohde olisi kaivannut vielä selkeästi enemmän valotusta, mutta matalalla sijaitsevat Orionin kohteet näkyvät varsin huonosti Kirkkonummen havaintopaikalle. Leijonan galaksikolmikosta sain kuitenkin valoa neljä ja puoli tuntia.

Leijonan galaksikolmikko eli M65, M66 ja NGC3628

Viime viikolla suuri korkeapaine alkoi asettua Suomen ylle ja siitä asti ollaankin saatu nauttia selkeistä öistä. Kävin sekä perjantai-lauantai-yönä että sunnuntai-maanantai-yönä Komakalliolla kuvaamassa ja valottelin pääasiassa vain yhtä kohdetta kaksi yötä. Valotusaikaa kertyi lopulta yhdeksän(!) ja puoli tuntia Ison Karhun galaksista M101.

Galaksi M101

Tänä viikonloppuna sää vaikuttaa olevan huonompi, mutta sääennusteet varovasti povaavat hyviä ilmoja myös ensi viikolle. Silloin kuukaan ei ole niin pahasti kiusaamassa taivaalla, ja valokuvaus pääsee toivottavasti jatkumaan.

Mainokset

Komakallio

Etelä-Suomessa on saatu nauttia jo parista selkeästä yöstä, joista ensimmäisen pääsin itsekin hyödyntämään. Lähdimme iltayhdeksän aikaan sunnuntaina useamman hengen porukalla Kirkkonummen Komeetan havaintopaikalle Komakalliolle. Paikalle pääsi lopulta allekirjoittaneen lisäksi Lauri Kangas, Antti Kuntsi, Jyri Lehtinen sekä Mika Luostarinen. Olen kesän aikana käynyt Komakalliolla päiväseltään useampaan otteeseen, pääasiassa talkoilemassa ja valmistelemassa kuvauskautta, mutta tämänkertainen reissu oli ensimmäinen havaintoyöni Kirkkonummella. Komakalliolle on kesän aikana rakennettu niin uusi jalustatolppa kuin havaintosuojakin. Kellotapuliksi nimetty havaintosuoja on Antti Kuntsin käsialaa. Lisää tietoa kellotapulin rakentamisesta löytyy Antin omasta blogista. Loppukesästä havaintopaikalla oleva työmaaparakkikin remontoitiin sisältä täysin ja parakki on nyt oivassa kunnossa havaintokautta varten. Perähuoneeseen on saatu kerrossänky ja etuhuoneeseen keittiövälineitä ja suuri pöytä etäohjaustietokoneita varten.

Tolppaa rakentamassa

Uutta jalustatolppaa ei ole vielä valamisensa jälkeen käytetty, joten havaintoyö oli samalla tolpan ensivalo. Menomatkan aikana ehti pimeä jo yllättää ja perillä virittelin HEQ5 Pro -jalustapään sekä kuvauslaitteet tolpan päälle. Jalusta tuntui pysyvän paikallaan tukevasti. Olin kevyemmän kuvauskaluston kanssa liikenteessä. Kamerana käytin aiemmassa kirjoituksessa mainittua Canon EOS 450D -järkkäriä sekä 200/2.8L-objektiivia 1.4x-telejatkeen kanssa. Seuraavana vuorossa oli jalustan napasuuntaus. Onneksi tässäkin tietotekniikka tulee apuun. Kuntsin Antti on kovaa vauhtia koodannut AstroTortilla-nimistä mainiota aputyökalua tähtikuvaamiseen. Tortilla hyödyntää Astrometry-platesolvausohjelmistoa, jonka avulla taivaalta otetun kuvan koordinaatit voidaan tarkasti määrittää, jopa ilman mitään etukäteistietoa kuvasta. Tämän avulla moottoroidun jalustan goto-ominaisuuksia voidaan korjata ja samalla iteratiivisesti osoittaa jalusta tarkalleen haluttuun paikkaan. En ole malttanut pitää näppejäni erossa softan kehittämisestä, vaan koodasin pari viikkoa takaperin napasuuntausmoduulin AstroTortillaan. Napasuuntausavustin pystyy muutaman valokuvan ja kääntelyn perusteella määrittämään jalustan napasuuntausvirheen koon ja suunnan. Tämän perusteella jalusta on helppoa napasuunnata mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti oikein.

Tähtijoukko IC1396 sekä sitä ympäröivä vetysumu

Kun jalusta oli napasuunnattu ja kaikki kuvausvalmiudessa, oli aika siirtyä lämpimään työmaakoppiin etäohjaamaan jalustan luokse jätetty kuvausläppäriä. Aikanaan sain syvän taivaan valotukset pyörimään, ja kuvasinkin puolitoista tuntia tähtijoukkoa IC1396, jota ympäröi kaunis vetysumu. Kameran valottaessa visuaalihavaintojakin ehti tehdä, vaikka hyvin kostea sää pitikin taustataivaan suhteellisen kirkkaana. Kosteusprosentti pyöri koko yön 95% paikkeilla ja kaikki kuvausvälineet olivat hyvin nopeasti märkiä. Dewnot-huurrepannat olivat todellakin tarpeen. Jyri Lehtisen johdolla katselimme taivaalta kerhon Celestron C11 -kaukoputkella sekä vastikään M101-galaksissa syttynyttä supernovaa SN2011FE:tä että komeettaa C/2009 P1 (Garradd). Noin magnitudia 10 oleva supernova yllätti kirkkaudellaan, odotin paljon himmeämpää ilmestystä. Kirkkaan taustataivaan vuoksi itse emogalaksi M101 näkyi vain huonosti, mutta supernova oli selkeästi kirkkain tähti näkökentässä. Loppuvuoden aikana mahdollisesti jopa paljain silmin näkyväksi kirkastuva komeetta Garradd näytti myös komealta C11-putken lävitse. Tällä hetkellä Garraddin magnitudi on Seiichi Yoshidan mukaan noin 6,9.

Syksyn ensimmäinen kunnollinen havaintoyö oli kaikin puolin antoisa, vaikka käteen jäikin ”vain” yksi kuva ja pari visuaalihavaintoa. Päällimäiseksi jäi mieleen kuvauslaitteiden johdotukset, joita täytyy rankasti järkeistää. Tähän asti johdot ovat roikkuneet huolettomasti milloin missäkin, koska kuvaaminen on tapahtunut aina parvekkeelta. Komakallion uusi jalustatolppa on kuitenkin maastossa, joten varsinkaan talvella johdot eivät saisi roikkua lumihangessa asti. Kuvausläppärille täytyy myös hankkia kylmälaukku suojaksi, estämään kosteuden kertymistä läppärin pintaan kosteina öinä. Kaiken kaikkiaan hauskaa oli, toivottavasti pääsee ottamaan syksyn aikana useampaan kertaan uusiksi.

Hyviä havaintoöitä!