Syksyn ensimmäiset kuvat

Viime syksynä kärsittiin sateisista keleistä, mutta tänä syksynä ei voi valittaa! Kelit ovat olleet kuvausten kannalta mitä mainioimmat, ja selkeitä öitä on parhaimmillaan ollut useita kertoja viikossa. Parhaillaan on alkamassa hieman sateisempi viikko, mutta se onneksi ajoittuu kuukauden valoisimpaan aikaan, eli täydelle kuulle.

Uudet laitehankinnat eli Boren-Simon PowerNewt sekä Atik 460EX eivät ole tuottaneet pettymystä. Nopealla optiikalla ja herkällä kameralla olen onnistunut saamaan lyhyessä ajassa sellaisia kuvia, joista ennen saatoin vain haaveilla. Erityisesti Iris-sumu NGC 7023 onnistui mainiosti. VdB 152 -sumukuva jäi hieman pehmeäksi pilvien ja ihan maanpäällisen sumun vuoksi.

Myös kapeakaistakuvat HST-paletilla ovat olleet aika kivuttomia käsitellä PixInsightin työkaluilla. Astronomikin kapeakaistasuotimet tuntuvat valitettavasti aiheuttavan ikäviä heijastuksia kirkkaiden tähtien ympärille. Ensi kaudella voisinkin harkita vaihtoa Baaderin suotimiin.

Atik 460EX

Alkukesän investointi uuteen kaukoputkeen jätti kovan polttelun myös kameran päivittämiseen. Atik 314L+ antoi niin hyvän vaikutelman Atikin tuotteista, että päätin jatkaa saman valmistajan hoivissa uudenkin kameran kanssa.

Harkitsin pitkään Kodakin KAF-8300-kennoisen Atik 383L+:n hankkimista, mutta lopulta päädyin Atik 460EX:ään, jossa on Sonyn ICX694-kenno. Sonyn kennoissa pimeävirta on olematonta, eli darkkeja ei käytännössä tarvitse ottaa, ja kameran sähköisen sulkimen takia lyhyiden flättivalotusten kanssa ei tule ongelmia, toisin kuin 383L+:n mekaanisella sulkimella. Pavel Pechin vertailun perusteella myös ICX694:n herkkyys on merkittävästi parempi kuin KAF-8300:n. Kodakin kenno on sen verran kookas (diagonaaliltaan 22,5 mm), että valovoimaisen kaukoputken kanssa olisi mahdollisesti pitänyt jo harkita 2″ suotimiin siirtymistä. Sonyn kennon 16 mm diagonaali on hieman maltillisempi, ja 1,25″ suotimilla pärjää hyvin ilman liiallista vinjetointia. Kenno ei kuitenkaan ole niin pieni, että pikseleistä tulisi sietämättömän pieniä. 6 megapikselin resoluutiolla ja 16 mm diagonaalilla pikselikooksi jää noin 4,5 mikrometriä.

Kaukoputken oston jäljiltä ei rahaa paljon jäänyt, mutta sain kuin sainkin myytyä kaikenlaista tähtikuvaussälää pois sen verran, että rahat riittivät uuteen kameraan ja Starlight Xpressin 7-paikkaiseen filtteripyörään. Paketti saapui viime perjantaina, alla on muutamia kuvia.

Säilytyslaatikko

Kamera laatikossaan

Atik 460EX

Poikkeuksellisesti heti saman päivän iltana oli luvassa selkeää, ja lähdin Komakalliolle kuvaamaan. Oheista kuvaa klikkaamalla pääsee tarkastelemaan kameran ensivalokuvaa Astrobinissä.

Valitettavasti komakorjain oli väärällä etäisyydellä kennosta, minkä takia nurkkatähdet ovat päässet venymään. TS:ltä saamani 20-29 mm loitto olikin lyhimmässä asennossaan 28 milliä pitkä, mutta kuvasin sillä oletuksella, että etäisyys on 20 mm. Lähemmän tarkastelun perusteella näyttää, että loiton perässä on ylimääräinen 8 mm T2-pala, jota en saanut edes työkaluilla kierrettyä irti.

Yritykset kuitenkin jatkuvat,  ensi kerralla ongelma on jo toivottavasti korjattu!

Vaikutelmia uudesta kaukoputkesta

Vaihdoin alkukesästä työpaikkaa, ja pitämättä jääneet lomat vaihtuivat hetkellisesti rahaksi tilille. Raha kuitenkin karkasi pian saksalaiselle Teleskop Servicelle ostettuani heiltä Boren-Simonin 8″ f/2,8 PowerNewt -astrografin. Olen jo pidempään kaivannut valovoimaista kuvauskaukoputkea, ja keväällä hankinkin Celestronin C8 -kaukoputken haaveenani käyttää Hyperstaria sen kanssa. Lopulta tulin kuitenkin järkiini ja luovuin Hyperstar-toiveista. Hyperstarin älyttömän valovoiman hintana on tukku vaikeuksia, joiden kanssa en ole valmis painimaan. Hyperstarin kanssa ei voi käyttää filtteripyörää, fokusointi pitää tehdä pääpeiliä säätämällä, kalibrointikuvien ottaminen on vaikeaa koska kamera on optiikan etupuolella ja kamera pitäisi optimitapauksessa olla kapeampi kuin apupeili. Uhraamalla yhden aukon verran valovoimaa näistä kaikista ongelmista pääsi eroon, ja hinta pysyi jotakuinkin samana. Päädyin siis myymään Celestronin ja hankkimaan PowerNewtin.

Kaukoputken testailua sisätiloissa.

Kaukoputkella on jonkin verran eroja Boren-Simonin suoraan myymään alkuperäiseen astrografiin. Putken materiaali on vaihdettu hiilikuituiseksi lämpölaajenemisen ja painon vähentämiseksi, ja tarkennuslaite on vaihdettu matalampaan Baaderin Steeltrack -malliin. Myös apupeilin kokoa on kasvatettu. Astrografi koostuu 8″ f/4 newton-peilikaukoputkesta ja ASA:n valmistamasta 2Korrr-komakorjaimesta/polttovälinlyhentäjästä. Näin kaukoputkesta on saatu erittäin valovoimainen f/2,8. Tällä aukkosuhteella kaukoputken polttoväli on noin 570 millimetriä.

ASA-2Korrr-komakorjain/polttovälinlyhennin

ASA:n valmistama korjausoptiikka on suuri ja vaikuttavan näköinen kapistus. Kaukoputkenpuoleisessa päässä on hyvin ulkoneva lasielementti, joka on erittäin naarmutusaltis. Korrektorin ja kamerakennon välinen etäisyys pitää säätää erittäin tarkasti kohdalleen, jotta korjaus toimii niin kuin pitää. Tarkka säätäminen on mahdollista käytännössä vain kentällä, selkeän taivaan alla.

PowerNewtin aukkosuhde f/2,8 vaatii hyvin tarkkaa kollimointia, ja sainkin Kuosmasen Antilta lainaan Catseyen valmistamat kollimointitarvikkeet. Kollimointi sujui näillä sen verran kivuttomasti ja tarkasti, että välineet pitänee jossain kohtaa hankkia omaksikin. Catseyen tuotteet ovat vain harmillisen hintavia niiden yksinkertaisuuteen nähden.

Nykyisellä Atik 314L+ -kamerallani otettujen 1,5 megapikselin kuvien pienuus on herättänyt halun hankkia kookkaampi kamera. Alunperin olikin tarkoituksena ostaa kaukoputken kanssa yhdessä myös uusi CCD-kamera, mutta budjetti ei kuitenkaan venynyt riittävästi. Näillä näkymin uuden kameran hankinta jää ensi kesään.

Viime kaudesta viisastuneena päätin, että tekisin kuvauskaluston johdotukset tällä kertaa kunnolla. Viime talvena jouduin usein metsästämään irronneita tai huonosti kiinni olevia johtoja pakkasella pimeässä. Varsinkin barreli- ja tupakansytytinliittimet aiheuttivat välillä päänvaivaa. Tilasin PowerWerxiltä PowerPole-liittimiä ja Rigrunner-jakorasian, joilla saan ainakin virtajohdot kunnollisiksi. Normaalit kaapelit tuppaavat jäykistymään kylmässä, joten käytän sähköjohtoihin Bilteman silikonikaapelia, joka pysyy notkeana pakkasellakin. Tulin hankkineeksi myös kertaluokkaa järeämmän USB-hubin, jolle voi suoraan syöttää 12V tasasähköä. Silikonisia USB-johtoja kun vielä jostain löytäisi.

Astronomisen pimeän alkamiseen Etelä-Suomessa on enää kuukausi aikaa. Ensimmäisten pimeiden aikaan kuvauskalusto on toivottavasti jo Komakalliolla valmiudessa. Tällaisten kalustohankintojen jälkeen voi toisaalta olla varma, että koko talvesta tulee erittäin pilvinen… Toivottavasti ei kuitenkaan!

Talven kuulumisia

Alkutalven pilvisten kelien aikana ei blogiin ole ollut juuri kirjoitettavaa, mutta lopputalvena selkeät ilmat ovat hellineet Etelä-Suomea. Valitettavasti viime uudenkuun aikoihin yöt olivat kylmiä, lämpötilat olivat monena yönä -20°C kylmemmällä puolella, ja kylmyys alkoi olla vähän liikaa niin kuvaajalle kuin kalustollekin. Nyt kelit ovat kuitenkin lämmenneet hieman, ja tulevina öinä toivottavasti päästään taas nauttimaan kuuttomista selkeistä. Loppukesästä remontoitu havaintosuoja on palvellut talven aikana mainiosti, eikä kopin avaaminen ole kertaakaan vaatinut suuria lumitöitä. Eniten lumenluontia on tuottanut polun tekeminen parkkipaikalta kopin luo.

Yltä löytyvät AstroBin-linkit kaikkiin talven aikana valmistuneisiin otoksiin. Lukumäärällisesti kuvia ei ole päässyt kertymään kovin montaa. Orionin kaasusumun M42 erikoiset värit pääsivät yllättämään, ja myöhemmin paljastuikin, että jonkinlainen softahäiriö oli onnistunut sekoittamaan filtteripyörän toiminnan ja vihreään värikanavaan oli päässyt lipeämään muutama punaisella filtterillä kuvattu kuva. Teknisesti kuvan värit eivät siis aivan vastaa todellisuutta. Kuvan väreistä on kuitenkin tullut paljon positiivista palautetta, enkä sitten ole lähtenyt asiaa korjaamaan.

Ensimmäistä kautta käytössäni oleva Atik 314L+ -kamera ei ole ollut pettymys. Kamera on herkkä ja erittäin kohinaton. Olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan suurempaa kennoa. Atikissa oleva Sony ICX285AL -kenno tuottaa vain 1392×1040-kokoisia kuvia. Jos tasan samanlaista kameraa saisi muutaman pykälän isommalla kennolla järkihintaan, olisin erittäin tyytyväinen. Kennon pienuuden takia olen harkinnut kesällä investointia isompaan kameraan, mahdollisesti KAF-8300-kennoiseen Atik 383L+.

Alkuviikosta tartuin halpaan tarjoukseen ja ostin Celestron C8 -kaukoputken, joka on saanut minut punnitsemaan kesän hankintoja uudestaan. Harkinnassa ovat joko kuvaus off-axis-guiderin ja f/6,3-polttovälinlyhentäjän kanssa tai Starizona HyperStarin osto. HyperStar tekisi kaukoputkesta erittäin valovoimaisen, ja polttoväli pysyisi suurinpiirtein samana kuin tähän asti TS 65mm Quadrupletin kanssa. Kameran sijoittaminen kaukoputken etuosaan tuottaa kuitenkin monenmoisia haasteita. Flättikuvien ottamista pitää vähän miettiä uudelleen, ja tämänhetkinen kamerani peittää ainakin osan apertuurista. Vaihtoehtoja täytyy punnita, rahaa ei riitä ihan kaikkeen kivaan kerralla. Quadrupletilla kuvaamista en todennäköisesti kuitenkaan jatka. Hinta-laatu-suhteeltaan putki on erinomainen, mutta piirtoon en ole ollut täysin tyytyväinen.

Syvän taivaan kohteiden lisäksi talven tähtitaivaalla on nähty muitakin ilmiöitä. Komeetta C/2011 L4 (PANSTARRS) on koristanut iltataivasta viimeiset pari viikkoa. Komeetta oli aluksi nähtävissä vain lyhyen aikaa auringonlaskun jälkeen hämärätaivaalla, mutta nyt komeetta on jo etääntynyt auringosta ja se on mahdollista nähdä hieman pimeäpää taustaa vasten. Samalla komeetta on valitettavasti jo himmentynyt. Parhaimmillaan komeetan näki paljainkin silmin! Syksyn mahdollista superkomeettaa C/2012 S1 (ISON) odotellessa.

Komeetta C/2011 L4 (PANSTARRS).

Talvitaivaalla on nähty myös revontulia jopa Etelä-Suomessa asti! 17.3.2013 nähtiin koko maassa upea revontulimyrsky, josta kertyi Ursalle valtavasti havaintoja. Revontulet sattuivat sopivasti ajanjaksolle, jolloin iltataivasta tähyili moni komeetanmetsästäjä. Illan revontulikuvat löytyvät kuvagalleriastani.

Revontulia Helsingin Laajalahdella 17.3.2013.

Pitkästä pilvisestä jaksosta ja valokuvien vähästä määrästä huolimatta talvi on ollut ihan antoisa. Komeetta ja revontulet ovat herättäneet uutta kiinnostusta mm. maisematähtikuvaamista kohtaan. Toivotaan, että vielä talven viimeiset pimeät yöt päästään käyttämään tehokkaasti hyväksi ja havaintoja tulee tehtyä paljon.

Uusi havaintosuoja ja kauden avaus

Komakallion havaintosuojalle tehty muunnosprojekti on viimein saatu päätökseen ja kuvaussysteemi on saanut ensivalonsa. Rakennusprojektin valmistuminen kesti lopulta pidempään kuin oli suunniteltu, pitkälti kiireiden ja huonon sään vuoksi, mutta osittain myös allekirjoittaneen laiskuuden takia. Projektissa olivat merkittävänä apuna ainakin Antti Kuntsi, Kaj Wikstedt, Mika Luostarinen ja Markku af Heurlin, satunnaisena apuna myös muutama muu. Tässä on vielä muistutukseksi kuva havaintosuojasta ennen muunnosta:

Havaintosuoja ennen muunnosprojektia. Kuva: Lauri Kangas

Aluksi harkittiin koko kopin tekemistä uudelleen, mutta suunnitelma hylättiin nopeasti. Koko vanha havaintosuoja olisi mennyt hukkaan ja uuden rakentaminen olisi vaatinut huomattavasti enemmän työtä ja osaamista. Lopulta olemassaolevasta kopista poistettiin pyörät ja koppi katkaistiin sirkkelillä. Alaosa kiinnitettiin paikoilleen alustalle ja alaosaan kiinnitettiin pitkät kiskopuut. Filmivanerialustaa purettiin sen verran, että kiskopuut saatiin tuettua vanhoille pilariharkoille jotka ennen tukivat alustan takaosaa.

Havaintosuojan yläosan tukipuihin tehtiin upotukset, joihin saatiin suuret kuulalaakerit. Alunperin ajatuksena oli laittaa laakereita yhteensä kahdeksan, mutta päädyimme lopulta laittamaan näitä vain neljä. Neljä on osoittautunut näin myöhemmässä käytössä täysin riittäväksi lukumääräksi.

Havaintosuojan yläosan kuulalaakerit

Lähikuva kuulalaakerista

Kiskopuihin kiinnitettiin alumiinilattaa, jota vasten laakerit rullaavat sulavasti. Alumiinikiskoihin tehtiin pylväsporalla reiät ja upotukset, jotta kiinnitysruuvit eivät estä laakerien rullaamista. Alumiinikiskojen alle laitettiin lisäksi polyuretaaniliimaa.

Alumiinikiskot

Kun kiskot ja kuulalaakerit olivat valmiina, yläosa nostettiin paikoilleen. Yläosaan kiinnitettiin ohjauslaakerit, jotka estävät sen putoamisen kiskoilta. Yläosa kiinnitetään paikoilleen salvoilla. Ovi katkaistiin sirkkelillä ja jäljellejääneet raot peitettiin filmivanerilla. Lopuksi paljaat puuosat vielä maalattiin ja kopin sisäpinnat käsiteltiin puunsuoja-aineella.

Havaintosuoja käyttövalmiina

Parin viikon seurannan aikana havaintosuoja on osoittautunut varsin toimivaksi, ja aikaa säästyy valtavasti kun kuvauskamppeita ei tarvitse kasata ja purkaa joka kerta uudestaan.

Valitsin ensimmäiseksi kuvauskohteeksi vauvasumuksikin kutsutun IC1848:n ”pään” alueen. Valitettavasti ehdin saada vain yhden 20 minuutin valotuksen ennen kuin pilvet vyöryivät paikalle loppuyöksi.

IC1848 – Vauvasumu

Kuvauskalustona on tällä hetkellä Atik 314L+, Astronomikin LRGB-suotimet ja Ha-suodin, TS:n quadruplet-linssiputki ja EQ6-jalusta. Kuvaa on guidattu QHY5:llä ja etsinputkella, mutta ohjelmiston jumittelun vuoksi guidaus keskeytyi pari minuuttia ennen valotuksen loppua, joten tähdet ovat vähän viirumaisia.

Kirjoittelen myöhemmin lisää itse kuvaussetupistakin. Tällä hetkellä johdotus on vielä niin sekava, ettei siitä kehtaa valokuvia julkaista. Katsotaan uudemman kerran kun johdot on siistitty ja valoa on kerätty enemmänkin kuin 20 minuuttia. Hyvää havaintokauden alkua!

Valoisat kesäyöt

Pitkän hiljaiselon jälkeen totesin, että on taas aika kirjoittaa blogiin. Blogi ei ole siis vielä kuollut, levolla vain. Kesä alkoi ja tähtikuvauskausi on auttamatta ohi. Laitehankinnat eivät kuitenkaan ole lakanneet, vaan ostin Lauri Kankaalta sekä CCD-kameran että filtteripyörän odottamaan ensi kautta. Kamera on Atik 314L+ ja filtteripyörä Atikin viisipaikkainen USB-pyörä. Ostin myös Antti Kuosmaselta Astronomikin LRGB- ja Ha-suotimet.

Kirkkonummen Komakalliolla on kesän aikana tarkoitus muuntaa paikoiltaan liukuva havaintosuoja kiinteäksi siten, että vain suojan yläosa liikkuu kiskoja pitkin. Projektiin on siis otettu kovasti mallia Antti Kuntsin kaappikellosta. Komakalliolle asennetaan myös taivaskamera ja SQM-mittari talvea varten. Taivaskameralla voi sekä kotoa käsin että sisätiloista tarkkailla millainen pilvisyystilanne havaintopaikalla on.

Toivon mukaan kesällä saadaan myös kehitettyä AstroTortilla-avustinohjelmaa eteenpäin. Jo viime kaudella se osoittautui korvaamattomaksi avuksi jalustan napasuuntaamisessa ja kohteen etsimisessä.

Vaikka kesä on näennäistä hiljaiseloa tähtikuvauksen kannalta, täyttyy vuodenaika kaikenlaisista valmisteluaskareista seuraavaa tähtikuvauskautta silmälläpitäen. Kirjoittelen ehtiessäni lisää.

Mukavaa kesää!